Jännite ja virta ovat kuin läheiset sisarukset. Virta virtaa paikasta korkeammalla jännitteellä paikkaan, jolla on alempi jännite. Virran muodostumisen on johdettava jännitteen olemassaolosta. Jännitteen olemassaolo ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että virran syntyy. Jos on vain jännite, mutta ei virtaa, se voi todistaa, että piirissä on avoin piiri.
Jännite on oikeastaan potentiaaliero, toisin sanoen energiaero eri sähköpotentiaalien välillä. Sitä merkitsee symboli "u" ja sen yksikkö on V (volt).
Yhdistämme yleensä volttimittarin rinnakkain mitattavan laitteen kahden päätä laitteen jännitteen mittaamiseksi. Kuten kuviossa on esitetty, pisteiden A ja B välisen jännitteen mittaamisessa, se on oikeastaan lampun L1: n yli levitetty jännite.
Virta muodostuu, koska jännite ohjaa sähkömaksujen liikkumista. Kapellimestarin vapaat maksut suorittavat säännöllisen suuntauksen sähkökentän voiman vaikutuksen alla, ja siten virtaa syntyy.
Johtimessa virran suunta seuraa aina sähkökentän suuntaa osoittaen paikasta suuremmalla sähköpotentiaalilla paikkaan pienemmällä sähköpotentiaalilla.
Virran symboli on I, ja sen yksiköt ovat (ampeeria) tai ma (milliamphere).
Jännitteen ja virtausarvojen vertailu: Piirissä jännite on suoraan verrannollinen virtaan. Kaava on i=u\/z, missä z kaavassa edustaa piirin kuormituksen impedanssiarvoa.
Sähkövirran muodostuminen
Kun vedenpaine on erittäin korkea, se voi tuottaa riittävän suuren veden virtauksen. Mitä pienempi vedenpaine on, sitä pienempi veden virtaus on.
Lopussa:
Jos virtalähde on, mutta laitteita ja piirejä ei ole, sähkövirtaa ei luoda. Kuitenkin, jos piirejen ja laitteiden läpi kulkee sähkövirta, se osoittaa, että laitteiden ja piirien kahteen päähän on käytettävä jännitettä.
